Viisi tapaa vahvistaa vapaaehtoistyön työnohjausryhmän koheesiota eli me-henkeä

Koronavuosi on nostanut esille vapaaehtoistyön merkityksen myös yhteiskunnan toimivuuden näkökulmasta. Monet vapaaehtoistyöntekijät ovat rientäneet apuun, kun julkisen sektorin toiminnat ovat lamaantuneita. 

Vapaaehtoiset tekevät arvokasta työtä erilaisissa valtakunnallisissa kriisikohtaamisen palveluissa.  Vapaaehtoistyötä tekevät työskentelevät usein yksin ja kaipaavat ympärilleen myös vertaisia ja mahdollisuutta jakaa kokemuksiaan ja tunteitaan. Heillä ei ole omaa ”työyhteisöä” ja vaitiolo- ja salassapitovelvollisuudet estävät heitä puhumasta kohtaamisistaan läheistensä kanssa. 

Poikkeusaikana tehty vapaaehtoistyö kuormittaa myös vapaaehtoisia ja taustaorganisaatioiden tulee huolehtia ennen kaikkea vapaaehtoisten jaksamisesta ja huollosta. Vapaaehtoistyön ryhmämuotoinen työnohjaus tarjoaa vapaaehtoisille jakamisen areenan ja eräänlaisen vertaistyöyhteisön. Työnohjaus voi olla usein vapaaehtoistyötä tekevälle outoa eikä sen tarpeellisuutta välttämättä ymmärretä. 

Koheesio tarkoittaa ryhmän me-henkeä

Työnohjausryhmän koheesiota olisi hyvä tarkastella erityisesti nyt koronan mukanaan tuomana eristäytymisen ja rajoitteiden aikana. Arkikielessä koheesiota voisi kuvata ryhmän me-henkenä. Me-hengen omaava työnohjausryhmä työskentelee ryhmän ja yksittäisten jäsenten tavoitteiden saavuttamiseksi sekä vapaaehtoistyön perustehtävässä kehittymiseksi. 

Yksilöiden kokema näkyväksi ja kuulluksi tuleminen työnohjausryhmässä vahvistaa ryhmän koheesiota ja vaikuttaa myönteisesti siihen, miten vapaaehtoiset sitoutuvat työnohjaukseen. Koheesio on liittymisten ja tunnesuhteiden verkosto, joka rakentuu yksilöiden ja ryhmän sekä ympäröivän todellisuuden vaikutuksesta. Se, kokevatko työnohjausryhmän jäsenet positiivista vetovoimaa ryhmää, työnohjaajaa, ryhmän tehtävätavoitetta tai tunnetavoitetta kohtaan, vaihtelee ryhmän keston ja toiminnan aikana. 

Työnohjausryhmässä tulisi olla riittävästi aikaa pohtia ja pysähtyä kuuntelemaan jokaisen ryhmäläisen omasta arvomaailmasta ja tarpeista nousevia tavoitteita. Niiden pohjalta ryhmä voi lähteä hahmottamaan ryhmän yhteisiä tavoitteita, joihin kaikki voisivat sitoutua. Tavoitteen asettamista helpottaa, jos ryhmän jäsenillä on selkeästi tiedossa sekä vapaaehtoistoiminnan että ryhmän perustehtävä.

Ryhmämuotoinen vapaaehtoistyön työnohjaus haastaa työnohjaajaa

Vapaaehtoistyön eräs erityispiirre, siihen osallistumisen vapaaehtoisuus, tuo omat haasteensa yksilöiden sitoutumiselle paitsi vapaaehtoistyöhön myös vapaaehtoistyön työnohjaukseen. Korona-aika on haastanut sekä ammattilaisia että vapaaehtoistyöntekijöitä äärirajoille epämukavuusalueelle kohtaamisissa ja työnohjauksen merkitys jakamisen areenana on kasvanut. 

Jos vapaaehtoinen ei koe omaa toimintaansa merkitykselliseksi, vapaaehtoistyöhön sitoutuminen saattaa kärsiä. Ryhmän koheesio voi parhaimmillaan edistää vapaaehtoistyöhön sitoutumista. Edellytyksenä on, että ryhmän jäsenten väliset suhteet toimivat ja ryhmälle asetettu kaksoistavoite saavutetaan. Tämän saavuttaakseen työnohjaajan on kiinnitettävä erityisesti huomiota työnohjausryhmän hyväksyvän ja tasa-arvoisen ilmapiirin luomiseen. Ryhmän kiinteys on yhteydessä myös sen jäsenten väliseen luottamukseen.

Vapaaehtoistyön työnohjaaja voi vahvistaa työnohjausryhmänsä me-henkeä seuraavilla asioilla:

  • 1) Työnohjaajan tulee pyrkiä luomaan ohjattaville turvallinen ja yksilöt huomioiva tila. Turvallisuuden ja tilan rajoja rakennetaan ryhmän aloitusvaiheessa yhdessä ryhmän jäsenten kanssa määrittelemällä ryhmälle sääntöjä, joihin jokainen voi sitoutua. 
  • 2) Työnohjausryhmän keskinäinen vuorovaikutus ja palautteen antaminen on tärkeää. Työnohjaajan tulee kannustaa ryhmäläisiä keskinäiseen vuorovaikutukseen luomalla aina tilanteeseen sopiva keskustelun taso. 
  • 3) Vapaaehtoistyön työnohjausryhmän ohjaajan tulee välttää liiallista ammattiteoreettista asioiden lähestymistä ja painotettava sen sijaan kokemusperäisen tiedon jakamisen merkitystä.
  • 3) Kannustavan palautteen ja yhdessä löydettyjen vertaiskokemusten käsittely vahvistaa kiinteyttä.
  • 4) Työnohjaajan tulee aika ajoin palauttaa ryhmä sen perustehtävän ja tavoitteen äärelle. 
  • 5) Säännöllisesti kokoontuva ryhmä, jossa aika ajoin pysähdytään pohtimaan turvallisuutta ja vuorovaikutusta ja yhdessä sovittuja sääntöjä 

Korkean koheesion omaava ryhmä on kiinteä, ja sillä on selkeä yhteinen tavoite. Sen vuorovaikutus on positiivista ja avointa, ja sen jäsenet toimivat tehokkaasti. Ryhmän koheesio vaikuttaa positiivisella tavalla ohjattavien sitoutumiseen sekä vapaaehtoistyöhön, että työnohjaukseen. 

Liian vahva koheesio tuottaa lauma-ajattelua

Sosiaalisesti liian kiinteässä ryhmässä voi kuitenkin syntyä ryhmäajattelua ja painetta  yhdenmukaisuuteen, joka ei siedä yksilöllisyyttä tai poikkeavuutta. Liian vahva koheesio voi tuottaa ryhmäpainetta, joka vaatii sitoutumaan ehdoitta ja saattaa aiheuttaa yksittäisen ryhmän jäsenen irrottautumisen ryhmästä. Tällaisessa lauma-ajattelutilanteessa ryhmä painostaa jokaista, joka asettaa yhteisen näkemyksen kyseenalaiseksi. Jäsenet sensuroivat keskuudestaan poikkeavat ajatukset, ja syntyy valheellinen illuusio oikeasta tavasta toimia. Liian vahva koheesio voi tuottaa ryhmäpainetta, joka vaatii sitoutumaan ehdoitta.

Vapaaehtoistyön työnohjaajan tulee pitää mielessä, että ryhmän koheesiolla voi olla merkittävä rooli osallistujien sitoutumisessa ryhmään, niin hyvässä kuin pahassa. Ja lopulta tärkeintä on muistaa se, että kuulumisen tunne on ihmiselle voimakas tarve. 

Kirjoittanut Marjo Pahkala

Toimin pääsääntöisesti Pirkanmaalla, mutta tarjoan myös etätyönohjausmahdollisuutta. Vapaaehtoistyön työnohjauksen lisäksi erikoisosaamisaluettani on kriisi- ja väkivaltatyö. Työnohjaan sekä ryhmiä että yksilöitä.